Viime aikoina pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla on syntynyt paljon pullonkaulatuloja. Niitä syntyy, kun kahden tarjousalueen välinen sähkönsiirtokapasiteetti ei riitä kattamaan siirtotarvetta ja alueiden hinnat eriytyvät. Tällöin alhaisemman hinnan alueella toimiva sähkön myyjä saa energiastaan alhaisemman hinnan kuin minkä korkeamman hinnan alueella toimiva sähkön ostaja siitä maksaa.

Pullonkaulatulot jaetaan tasan niiden kantaverkkoyhtiöiden kesken, joiden välisellä rajajohtoyhteydellä pullonkaulat ovat muodostuneet.

Sääriippuvuus näkyy kasvavina pullonkaulatilanteina

Viime vuonna Fingrid sai historiallisen korkeat pullonkaulatulot. Ennätys on vaarassa rikkoutua jo tänä vuonna, sillä tammi-kesäkuussa Suomelle kertyi näitä tuloja Ruotsin ja Viron yhteyksistä yhteensä noin 60,4 miljoonaa euroa. Viime vuonna luku oli 62,3 miljoonaa euroa vastaavalta ajalta.
Miksi pullonkaulat ovat kasvaneet?

Jussi Jyrinsalo

”Kaikki tekijät, jotka vaikuttava sähkön hintaan, voivat myös lisätä pullonkauloja. Jotkut vaikuttavat hitaammin, toiset nopeammin”, vastaa Fingridin verkon suunnittelusta ja palveluista vastaava johtaja Jussi Jyrinsalo.

”Sääriippuvuus on keskeinen tekijä ja näkyy kasvavina pullonkaulatilanteina. Jos esimerkiksi Ruotsissa on ollut pitkään kovin sateista ja vesialtaat täynnä, sähköä on paljon tarjolla, jolloin sähkö pyrkii kalliimmille alueille. Lisäksi nopeasti vaihtelevan tuuli- ja aurinkovoiman lisääntyminen kasvattaa pullonkaulojen määrää”, hän jatkaa.

Päästöoikeuksien hinnannousu on toinen merkittävä tekijä, joka aiheuttaa hintaeroja ja siten korkeampia pullonkaulatuloja eri markkina-alueiden välillä. Pullonkauloja voi syntyä myös esimerkiksi ydinvoimaloiden seisokkien myötä tai rajajohtoyhteyden vioittuessa.

Ruotsin yhteyksistä eniten pullonkaulatuloa

EU:n lainsäädännön mukaan pullonkaulatuloja tulee ensisijaisesti käyttää rajasiirtokapasiteetin ylläpitoon ja kehittämiseen. Mikäli se ei ole täysimääräisesti mahdollista, niitä voidaan käyttää myös tariffien alentamiseen, hyvittäen näin verkon käyttäjille pullonkauloista aiheutunut markkinahäiriö.

Fingrid käyttää Energiaviraston valvomana kaikki pullonkaulatulonsa rajasiirtokykyä ylläpitäviin tai kasvattaviin verkkoinvestointeihin. Tällä tähdätään siihen, että pullonkaulojen aiheuttamat markkinahäiriöt vähenevät.

”Ruotsin yhteyksistä syntyy eniten pullonkaulatuloa, joten Ruotsin rajajohtoyhteydet ovat keskeinen kehityskohde”, Jyrinsalo kertoo. Fingridin Ruotsin rajajohtoyhteyksiä ovat FennoSkan 1 ja 2, RAC1 ja 2 sekä lähivuosina käyttöön tuleva Aurora Line. Viron rajajohtoyhteyksiä ovat EstLink 1 ja 2.

Yksi hinta-alue tuo vakautta ja ennustettavuutta suomalaisille yrityksille ja kotitalouksille.

Myös Fingridin pohjois-eteläsuuntaisen verkon eli Keski-Suomen poikkileikkauksen ja Kemin-Oulujoen leikkauksen vahvistaminen on yksi pullonkaulatulojen käyttökohde, jotta ei jouduta ”kaatamaan ongelmaa rajalle”, kuten Jyrinsalo sanoo. Rajoilla näkyy, jos Suomen kantaverkossa on liian heikko sisäinen siirtokapasiteetti.

Suomi on yksi sähkökaupan tarjousalue ja sähkön tukkuhinta on koko maassa sama, joten Suomessa ei saa syntyä maan sisäisiä pullonkauloja. Yksi hinta-alue tuo vakautta ja ennustettavuutta suomalaisille yrityksille ja kotitalouksille.

Monissa muissa Euroopan maissa pullonkaulatuloja käytetään myös tariffien alentamiseen sekä muihin kuin pullonkauloja poistaviin investointeihin. Sähkömarkkinoiden yhtenäisyyden kannalta olisi Jyrinsalon mukaan parempi, jos muutkin maat käyttäisivät nämä tulot pelkästään pullonkaulojen lieventämiseen.

Eri tahtia ilmastoneutraaliuteen

Pullonkaulojen ja sähkön eri hintojen myötä kuluttajat eri maissa joutuvat eri asemaan – vaikka toimitaan yhtenäisillä sähkömarkkinoilla.

”Jokaisella maalla on oma energiapolitiikkansa ja tapansa toimia. Energiamurros etenee joka maassa omaan tahtiinsa. Se näkyy rajoilla. Mitä enemmän on vaihtelevaa tuotantoa, sitä enemmän on pullonkauloja”, Jyrinsalo pohtii.

Jatkossa pullonkaulatilanteiden ennakoidaan edelleen kasvavan. Toisaalta myös vaihtelevuus lisääntyy, sillä säästä riippuvan tuotannon määrän kasvaessa myös energian tuotannossa on enemmän vaihtelua. Toisinaan tuulee, toisinaan ei. Samoin pullonkaulatuloja kertyy tulevaisuudessa toisinaan runsaasti, toisinaan ei lainkaan.

”Optimi on käyttää pullonkaulatulot viisaasti ottaen huomioon tulevaisuuden tarpeet”, Jussi Jyrinsalo toteaa.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *