Suhteet Venäjään kunnossa

Yrjö Repo on työskennellyt venäjän tulkkina ja kielenkääntäjänä Kekkosen ajoista alkaen.

Yrjö Revolle myönnettiin 6.12.2015 Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien Suomen leijonan ansioristi merkittävästä työurasta Suomen ja Venäjän energiayhteistyössä.

Joensuusta kotoisin oleva Yrjö Repo aloitti työuransa Imatran Voimassa vuonna 1976. Loviisan ydinvoimalan ensimmäinen yksikkö oli juuri valmistunut, ja sähköntuotantoa käynnistettiin yhteistyössä neuvostoliittolaisen toimittajan kanssa. Tulkkien työpanos oli välttämätön. Yhteistä kieltä ei ollut, englantia ei osattu, kaikki työmaakokoukset ja suunnittelut käytiin suomeksi ja venäjäksi. Yksiköiden käyttöönotot työllistivät useita vuosia, Loviisa 2 otettiin käyttöön vuonna 1980.

Presidentti Urho Kekkonen kävi Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosyginin kanssa vihkimässä uuden ydinvoimalan. Repo ei heitä henkilökohtaisesti tavannut, koska osan porukasta piti olla työvuorossa VIP-vierailusta huolimatta.

– Loviisan kolmannen yksikön suunnittelutyötä tehtiin neuvostoliittolaisten kanssa usean vuoden ajan. Lopulta yksikkö jäi kuitenkin rakentamatta. Poliittiseen päätöksen vaikutti varmaankin Tšernobylin onnettomuus ja ydinvoimavastaisuuden kasvu, Repo arvelee.

Työpäivät Neuvostoliitossa

Loviisan voimalan valmistuttua Revon työpaikaksi tuli Imatran Voiman pääkonttori Helsingissä.

– Niinä vuosina, 1980- ja 1990-luvuilla iso osa työpäivistä tehtiin Neuvostoliitossa; Moskovassa ja silloisessa Leningradissa, Repo kertoo.

– Vaimon kanssa olemmekin naureskelleet, että suhde pysyi tuoreena, kun naimisiin menon jälkeen tapasimme toisiamme vain viikonloppuisin kolmen vuoden ajan.

Vaikka päätehtävä oli toimia kielenkääntäjänä, Repo toimi matkoilla myös matkanjohtajana sekä venäläisten tapojen ja sosiaalisten säännösten välittäjänä.

– Pidin porukasta huolta. Matkakumppanit kyselivät vinkkejä, miten isäntiä tulee tervehtiä tai mikä voisi olla sopiva juttu keskustelun avaukseksi.

Työpäivät olivat pitkiä, asiaa jatkettiin usein virka-ajan jälkeen päivällispöydässä. Tulkki nauttii ruuista sen mitä ehtii, kun samalla pitää tulkata illan edetessä vilkastuvia päivällisseurueen keskusteluja.

Maidenvälinen yhteistyö vakiintunutta

Neuvostoliitosta tuli Venäjä ja työnantajan nimi muuttui Fortumiksi, mutta yhteistyö venäläisten kanssa ja työmatkat Venäjälle jatkuivat. Yrjö Repo oli mukana, kun venäläiset osallistuivat Joensuun voimalaitoksen toimitukseen vuonna 1986. Myöhemmin työllisti esimerkiksi suomalaisten Pietarin lähelle toimittama voimalaitos 1990-luvun lopussa.

Fingridin palveluksessa, liiketoiminta-assistenttina Yrjö Repo aloitti vuonna 2003.

– Tuntuu, että työ on ollut viime vuosina tasaisempaa, kun sähkökauppakin on löytänyt tapansa toimia. Markkinatoimijat ovat pysyneet myös samoina sekä Suomessa että Venäjällä, sopimukset ovat voimassa ja järjestelmät toimivat. Aiempina vuosina ei aamulla tiennyt, mihin työ iltaan mennessä vie.

Revon työtehtäviin kuuluu edelleen tulkkausta, kielenkääntämistä ja yhteyshenkilön työtehtäviä. Venäjän luoteisen voimajärjestelmän Pietarin ja Fingridin voimajärjestelmäkeskusten yhteistyön tukeminen on olennainen osa nykyisessä työssä.

Yrjö Repo seuraa naapurin tapahtumia venäläisten lehtien ja uutistoimistojen nettisivuilta. Kulttuuri pitää tuntea, jottei tapaamisissa nosta esiin tulenarkoja aiheita.

– Urheilu on aina turvallinen keskustelunaihe venäläisten kanssa, varsinkin jääkiekko, Repo vinkkaa. Hänen mukaansa venäläiset eivät ole työelämän yhteistyössä kovinkaan erilaisia kuin suomalaiset. He ovat vilpittömiä ja heidän kanssaan on helppo keskustella.

– Venäläiset ovat enemmän suomalaisia kuin mitä vaikkapa ruotsalaiset ovat. Kansojemme luonteessa on lopulta jonkinlaista samankaltaisuutta.