Yhtä hyvin työnantajat kuin työntekijät tyrmäsivät lakiehdotuksen heti tuoreeltaan. Intressiristiriidat ponnahtavat pinnalle välittömästi, heti kun joku ehtii vain sanoa sanan uudistus. Työelämän pelisääntöjä ei niin vain muuteta Suomessa.

Työelämä ja työn tekeminen on muuttunut rajusti asiantuntijatyön kasvun myötä eikä perinteinen työaika vastaa välttämättä enää käytännön tarpeita. Työn tekeminen ei ensinnäkään enää ole sidoksissa kiinteään työpaikkaan, toimistoon. Tietotyötä voidaan tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Toiseksi, työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt. Asiantuntijan ajattelu ei pääty klo 16 ja ideat voivat syntyä vaikka lenkkipolulla.

Työaikalakiesityksen tavoitteena on käsittääkseni nimenomaan ajantasaistaa työaikalaki vastaamaan elinkeinorakenteen ja työn tekemisen tavoissa tapahtuneita muutoksia. Esityksen pyrkimyksenä on mahdollistaa joustavat työaikajärjestelyt erilaisten yritysten ja työnantajayhteisöjen tarpeisiin sekä toisaalta helpottaa työntekijöiden työn ja yksityiselämän yhteensovittamista.

Asiantuntijaorganisaation näkökulmasta lakiesityksen mielenkiintoisin kohta liittyy ns. joustotyöaikaan, jossa työntekijä itse päättäisi työajastaan sekä työntekopaikastaan ja työnantaja puolestaan määrittelisi tehtävät ja niitä koskevat tavoitteet sekä kokonaisaikataulun. Joustotyöaika olisi ennen kaikkea työnantajan ja työntekijän väliseen luottamukseen perustuva työaikajärjestely.

Ottamatta kantaa lakiesityksen yksityiskohtiin niin joustojen lisääminen ja joustotyöaika kuulostavat mielenkiintoisilta ja kannatettavilta tavoitteilta. Asiatuntijatyö on itsenäistä eikä se vaadi työnantajan tai esimiehen jatkuvaa ja kellon tarkkaa työajan seurantaa. Työajan sijasta työnantajalle on tärkeämpää seurata työn tuloksia. Työntekijälle puolestaan joustojen lisääminen antaisi vapautta, mutta toki myös lisävastuuta.

Vanhoissa malleissa pitäytyminen ja työajan minuutin tarkka seuranta voi toki luoda turvallisuuden tunnetta. Tunnetta siitä, että työntekijänä olen tehnyt tehtäväni ja työnantajana tunnetta siitä, että kukaan ei pääse niin sanotusti ”lusmuilemaan”. Mutta, jokaiseen järjestelmään liittyy väärinkäytön mahdollisuus. Kellokortilla ei koskaan voida mitata työntekijän tehokkuutta, ainoastaan läsnäoloa tietyssä työpisteessä.

Uskon vahvasti siihen, että suurin osa meistä haluaa tehdä työnsä kunnolla ja vastuullisesti. Haluamme kuulla esimieheltä kannustusta ja kiitosta hyvistä tuloksista. Aina silloin kun ihmisellä on tahtoa, hän tekee parhaansa. Siksi työelämän pitää rakentua luottamukselle ja vapaalle tahdolle. Työnantajan on luotettava työntekijän tahtotilaan, siihen että työt hoituvat ilman tarkkaa kellotusta. Työntekijän taas on luotettava työnantajan tahtotilaan, siihen että vapaus järjestää töitä ajasta ja paikasta riippumatta ei johda ylilyönteihin tai kohtuuttomiin vaatimuksiin.

Taylorismin ensiopeista on kulunut yli sata vuotta. Eiköhän ole aika edistää luottamuksen ilmapiiriä työpaikoilla ja lisätä joustoja. Näin tapahtuu oikeassa työelämässä, ehkä se lakikin tulee vielä perässä.