Energia-alalla voidaan tunnistaa neljä makrotrendiä eli merkittävää kehityssuuntaa:
Ensinnäkin teollisuuden hiilestä irtautuminen nopeuttaa talouden sähköistymistä. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on myös paras tapa toteuttaa energiatehokkuus etusijalle periaatetta.
Toiseksi jopa 80 prosenttia uusiutuvan energian uudesta tuotannosta liitetään verkkoon paikallistasolla. Tämä korostaa jakeluverkkojen sekä niiden ja kantaverkon välisten toimintojen merkitystä.
Kolmanneksi tuotannon ja hintojen vaihtelu on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina, mikä asettaa uusia vaatimuksia järjestelmän vakaudelle ja hallinnalle.
Viimeisenä uusi geopoliittinen tilanne on kasvattanut riskejä huomattavasti, kuten Itämeren alueella on nähty.
Verkkoihin, älykkäisiin järjestelmiin, digitalisaatioon sekä fyysisten ja kyberuhkien torjuntaan tarvitaan kiireesti lisää investointeja.
Yhteistä kehityssuunnille on se, että verkkoihin, älykkäisiin järjestelmiin, digitalisaatioon sekä fyysisten ja kyberuhkien torjuntaan tarvitaan kiireesti lisää investointeja.
Euroopan komissio on arvioinut, että pelkästään sähköverkkoihin olisi investoitava 584 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä, mikä on kaksi tai jopa kolme kertaa enemmän kuin tällä hetkellä.
Eurooppalaisten verkkojen suunnittelu on vuodesta 2013 perustunut TEN-E-asetukseen. Siksi ensimmäinen suositus on priorisoida TEN-E-asetuksen täytäntöönpanoa ja tunnistettujen PCI-hankkeiden toteuttamista. Näitä ovat esimerkiksi Fingridin edistämät yhteydet Aurora Line 1 ja 2 sekä Estlink 3.
Tarpeeton byrokratia olisi poistettava PCI-valintaprosessista. Verkon suunnitteluun ja riittävyyden arviointiin käytettävien skenaarioiden olisi ilmennettävä mahdollisia tulevaisuudennäkymiä sekä riskejä paremmin ja johdonmukaisesti.
Alueellinen yhteistyö olisi asetettava keskiöön, jotta voidaan luoda yhteinen eurooppalainen lähestymistapa, ymmärtää pullonkauloja, sopia hankkeiden ja ratkaisujen priorisoinnista sekä varmistaa hankkeiden toteuttamisen tehokas seuranta.
Tätä varten olisi vahvistettava nykyisiä korkean tason työryhmiä, kuten Itämeren alueen energiayhteyksiä käsittelevää BEMIP-ryhmää, johon Fingrid osallistuu.
Tärkeä kysymys on, miten kustannukset todella jaetaan?
Suurimmat haasteet liittyvät epävarmoihin tulevaisuudennäkymiin, skenaarioiden tulosten vaihtelevuuteen ja poliittisiin seurauksiin. Siksi olisi tarkasteltava laajemmin nykyisten puitteiden asianmukaisuutta, kuten tariffeja, pullonkaulatuloja, läpisiirtojen korvausmekanismia, kustannusten jakamista ja EU-rahoitusta.
Suuremmat EU-tuet helpottaisivat kustannusten jakamista, mikä nopeuttaisi täytäntöönpanoa. Kuitenkin myös tariffeja ja yksityistä rahoitusta tarvitaan enemmän. EIP:lle voitaisiin antaa tehtäväksi kehittää rahoitusvälineitä, kuten vakuuksia, korkotukia ja oman pääoman ehtoisia instrumentteja.
Catharina Sikow-Magny
osa-aikainen professori
Florence School of Regulation
