Suomeen eksyneet ja eksymässä olleet droonit ovat nostaneet esille avoimen viranomaisviestinnän tärkeyden. Valitettavasti kansalaisille tiedottaminen ei ole sujunut kuin Strömsössä. Turvallisuusviestintää tehdään edelleen sumuverhottuna ja kovin varovaisin sanankäänteinen. Taustalla lienee halu olla synnyttämästä turhaa pelkoa ja epävarmuutta, mutta uhkia ei pidä vähätellä, eikä etenkään ihmisten ymmärrystä nykyisestä maailman tilanteesta.
Yhteiskunnassa, jossa ihmiset seuraavat aktiivisesti uutisia ja ovat tietoisia maailman tapahtumista, avoimen viestinnän merkitys korostuu entisestään. Geopoliittinen tilanne on viime vuosina muuttunut nopeasti, ja se on väistämättä vaikuttanut myös ihmisten käsityksiin turvallisuudesta ja uhkista.
Moni kokee epävarmuutta, kun uutisvirta täyttyy konflikteista, hybridivaikuttamisesta tai kyberturvallisuusuhista. Tässä tilanteessa organisaatioiden, viranomaisten ja myös yritysten viestinnällä on keskeinen rooli.
Rehellinen ja realistinen viestintä luo pohjan luottamukselle.
Turvallisuudesta viestiminen ei voi perustua pelotteluun. Samalla ei kuitenkaan uhkia pidä silotella tai jättää käsittelemättä. Rehellinen ja realistinen viestintä luo pohjan luottamukselle.
Rehellisyys ja avoimuus eivät tarkoita salaisten tai hyökkäyksien suojaamisessa käytettävien turvateknisten tietojen paljastamista. Rehellinen ja avoin turvallisuusviestintä välittää oikeaa tilannekuvaa, mikä meitä uhkaa tai ei uhkaa, sekä miten meidän pitää varautua ja toimia kriiseissä.
Kun ihmisille annetaan selkeää, ajantasaista ja ymmärrettävää tietoa, epävarmuus vähenee. Tiedon tulee olla konkreettista, helposti omaksuttavaa ja ennen kaikkea käyttökelpoista. Jos jotakin luottamuksellista tietoa ei voida kertoa, sen sanominen ääneen on fiksumpaa kuin kokonaan vaikeneminen.
Erityisen tärkeää on kertoa, miten varautua kriisitilanteisiin. Kun ihmisillä on selkeät toimintamallit kriiseihin, he kokevat tilanteen paremmin hallittavaksi. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta ja vahvistaa resilienssiä.
Turvallisuuden tunne ei synny pelkästään ohjeista, vaan siitä, että ihmiset ymmärtävät oman roolinsa ja osaavat toimia käytännössä.
Ruotsissa on jokaiseen kotitalouteen jo parisen vuotta sitten jaettu opas ”Om krisen eller kriget kommer”. Siinä kerrotaan käytännönläheisesti, miten suojautua eri kriisitilanteissa tai sodassa. Oppaassa on neuvoja muun muassa ilmahyökkäyksien varalta ja tietoturvasta. Kotitalouksien omaan varautumiseen annetaan paljon vinkkejä.
Suomessa 72.tuntia.fi/kotivara antaa myös hyviä vinkkejä kotitalouksien varautumiseen häiriötilanteiden, kuten sähkökatkojen aikana, mutta kuinka moni tietää esimerkiksi, missä on lähin väestönsuoja?
Hyvä turvallisuusviestintä ei ole luonnollisesti vain viranomaisten asia, myös yrityksissä kannattaa keskustella ja viestiä turvallisuudesta. Kaikki yritykset eivät ole turvallisuuskriittisiä, eikä niihin kohdistu kyberhyökkäyksiä tai muita ilkivallantekoja. Mutta ainakin työturvallisuus, paloturvallisuus ja psykologinen turvallisuus koskettavat varmasti jokaista työpaikkaa ja puheella näistä voidaan lisätä turvallisuutta.
Viranomaiset puhuvat usein kokonaisturvallisuuden timantista, jossa yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoiminnalla kaikissa olosuhteissa. Kokonaisturvallisuudessa kansalaiset nähdään yhteiskunnan turvallisuuden avaintoimijoina.
Avaintoimijuus tarvitsee tuekseen avointa ja aktiivista turvallisuuspuhetta. Siten meidän kaikkien ymmärrystä ja valmiuksia toimia parannetaan.
Tiina Miettinen
johtaja, ihmiset, yhteiskunta ja turvallisuus
Fingrid
