Tehovaje tarkoittaa tilannetta, jossa sähköjärjestelmään ennakoidaan puutetta sähkön tuotantokapasiteetista suhteessa kulutukseen. Kyseessä ei ole välitön sähköpula, vaan pikemminkin riski tai ennuste siitä, että kaikki tarvittava sähkö ei välttämättä ole käytettävissä juuri sillä hetkellä, kun sitä tarvitaan.
Tehovajeen tilanteessa tiedetään, että tuotantokapasiteettia on olemassa, mutta sen käynnistäminen vie aikaa. Tämä eroaa sähköpulasta, joka on reaaliaikainen ja välitön epätasapaino, jossa kaikki mahdollinen tuotanto on jo käynnissä, mutta se ei silti riitä kattamaan kysyntää.
Milloin tehovaje syntyy?
Tehovaje syntyy, kun sähköntuotannon ennusteissa on merkittäviä heittoja tai kysyntä kasvaa odottamattomasti.
Erityisesti sääriippuvainen energiantuotanto, kuten tuulivoima, on altis ennustevirheille.
Erityisesti sääriippuvainen energiantuotanto, kuten tuulivoima, on altis ennustevirheille. Esimerkiksi tuulirintama voi saapua myöhässä tai poistua ennakoitua aiemmin. Talvella tuulivoimaloiden lavat voivat myös jäätyä, mikä heikentää tuotantotehokkuutta.
Vaikka aurinkovoiman osuus Suomessa ei vielä ole merkittävän suuri, myös sen tuotantoa vähentää pilvisyys.
Pieniä tehovajeita tapahtuu sähköverkossa jatkuvasti, mutta ne eivät näy kuluttajien arjessa. Ne paikataan reserveillä.
”Ongelmia syntyy, kun ennustevirheet ovat niin suuria, että niihin on vaikea varautua. Silloin puhutaan jopa tuhansista megawateista. Nämä suuret tasepoikkeamat saattavat edellyttää toisenlaisia toimenpiteitä puutteen kattamiseksi”, sanoo Fingridin valvomopäällikkö Roger Gustavsson.
Ensin markkinaehtoisesti
Fingridillä ja muilla sähköverkon toimijoilla on useita keinoja hallita tehovajetta ja estää sen kehittyminen todelliseksi ongelmaksi, jossa kulutusta joudutaan kytkemään irti.
Ennen kuin turvaudutaan järeämpiin toimenpiteisiin, sähköverkon operaattori hyödyntää markkinaehtoisia keinoja. Tämä tarkoittaa tiivistä yhteydenpitoa markkinatoimijoihin, joita pyydetään tarkistamaan taseensa ja tasesuunnitelmansa.
Kun sähköverkossa havaitaan tarve säätöön, Fingrid aktivoi tarjouksia mFRR-reservistä, eli manuaalisesta taajuuden palautusreservistä. Tätä reserviä käytetään lisäämään tuotantoa tai vähentämään kulutusta, jotta järjestelmä pysyy vakaana. Nämä mFRR-markkinat ovat osa laajempaa pohjoismaista ja eurooppalaista tasehallintamallia, joka pyrkii tehostamaan sähköverkon tasapainotusta ja parantamaan uusiutuvan energian integraatiota.
Viimeiseksi varavoima ja kulutuksen rajoitukset
Jos markkinaehtoiset keinot eivät riitä, seuraavana askeleena on Fingridin varavoimalaitosten käynnistäminen. Mikäli varavoimakaan ei pysty kattamaan vajausta, viimeisenä ja vakavimpana keinona on kulutuksen irtikytkentä eli sähkökatkojen kohdentaminen tietyille alueille tai kuluttajille.
”Tehovajeesta informoidaan tuottajien, tasevastaavien ja reservimarkkinatoimijoiden lisäksi eurooppalaisia kantaverkkoyhtiöitä”, Gustavsson kertoo.
Jos poikkeama on pieni, tehovaje ratkeaa ilman suurempia toimenpiteitä.
”Jos tilanne kuitenkin kehittyy huonompaan suuntaan, meidän on arvioitava, voiko se vielä pahentua ja miten nopeasti siihen on reagoitava. Tässä korostuu ennakoivan toiminnan ja joustavien markkinamekanismien merkitys.”
