Voimajohdoissa näkee siellä täällä oranssinpunaisia tai mustia palloja. Pallot ovat huomiomerkkejä linnuille, jotta ne välttäisivät kohtalokkaita törmäyksiä johtoihin.
Suurimmassa törmäysvaarassa ovat lentokömpelöt suuret linnut, kuten joutsenet, hanhet, sorsat ja kurjet.
Merkinnöillä on vaikutusta, sillä tutkimusten ja tutkimusyhteenvetojen mukaan ne näyttävät vähentävän lintujen törmäyksiä 40–90 prosenttia verrattuna merkitsemättömiin vastaaviin johto-osuuksiin.
Esimerkiksi sähkövoimajärjestelmiin keskittyvä, kansainvälinen voittoa tuottamaton järjestö CIGREn tutkimuskomitea julkaisi vuonna 2022 raportin, jonka mukaan merkintöjen tehokkuus törmäysten vähentämisessä oli 34 prosentista 97 prosenttiin muun muassa lintulajin, merkintätavan, maan pinnanmuotojen, elinympäristön ja voimajohtotyypin mukaan.
Riskipaikat merkitään
Kun uutta linjaa rakennetaan, tehdään pienemmille, 110 kilovoltin johdoille ympäristöselvitys, jossa muun muassa tutkitaan linnustotietoja ja arvioidaan maastoista mahdollisia törmäyspaikkoja. Isoimmilla, 400 kilovoltin linjoilla, tehdään lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointi YVA.
Arvioinnissa eri alojen asiantuntijat selvittävät voimajohdon vaikutukset niin ihmisiin, ympäristöön, luontoon, lintuihin, maisemaan kuin arkeologisiin kohteisiinkin.
Riskipaikkoja ovat etenkin lintujen pesimis- ja kerääntymispaikat, muuttoreitit ja kohdat, joissa lintujen ruokailu- ja yöpymispaikat ovat linjan eri puolilla.
”Siinä pyritään löytämään muun muassa riskipaikat, joissa linnut voivat törmätä johtoihin. Niitä ovat etenkin lintujen pesimis- ja kerääntymispaikat, muuttoreitit ja kohdat, joissa lintujen ruokailu- ja yöpymispaikat ovat linjan eri puolilla. Näihin riskikohtiin asennamme huomiomerkintöjä”, kertoo Fingridin vanhempi asiantuntija Tiina Seppänen.
Olemassa oleviin voimajohtoihin asennetaan huomiomerkintöjä, jos paikalliset asukkaat, lintuyhdistykset tai muut tahot ovat havainneet paikkoja, joissa linnut törmäilevät, on ollut läheltä piti -tilanteita tai voimajohdon alta on löytynyt loukkaantuneita tai kuolleita lintuja.
”Kun saamme tietoa näistä riskipaikoista, lähetämme tiedot ornitologille. Hän arvioi lintuhavaintoja, selvittää maastomuotoja ja lintujen lentoreittejä ja antaa sitten selvityksensä perusteella suosituksen, mille välille ja mihin voimajohdon kohtiin merkkejä asennetaan.”
Haasteena ovat olleet vesistöjen yli kulkevat riskipaikat.
”Jos siellä on ollut virtavesiä, jotka eivät talvella jäädy, on merkkien asentaminen veneestä ollut melko hankalaa. Nykyisin näissä kohteissa asennukset voidaan tehdä joko dronella tai helikopterilla”, Seppänen kertoo.
Palloja, lätkiä ja spiraaleja
Huomiomerkkeinä voimajohdoissa on pitkään käytetty oranssipunaisia ja mustia palloja, mutta nykyisin asennetaan linjan rakennusvaiheessa enimmäkseen punaisia spiraaleja.
Ne pysyvät hyvin johdossa kiinni ja kestävät sään vaihtelut, kun taas pallot saattavat silloin tällöin rikkoutua ja pudota maahan. Toisaalta pallojen hyvä puoli on mekanismi, jolla ne sulkeutuvat johdon ympärille. Siksi pallot voidaan asentaa maasta jännitteiseen johtoon. Spiraaleja sen sijaan voidaan asentaa vain uusiin johtoihin, joissa ei ole jännitettä. Asennus tehdään johtimissa kulkevasta vaunusta.
Pallojen ja spiraalien lisäksi uudempia huomiomerkkejä ovat tuulessa liikkuvat lintulätkät. Ne pystytään asentamaan jännitteisiinkin johtoihin helikopterilla ja dronella.
Kaikki merkit asennetaan virtajohtoja ylempänä kulkeviin ukkosjohtimiin. Huomiomerkit asennetaan noin 20 metrin välein, mutta koska linjoilla kulkee kaksi ukkosjohdinta, on limittäin asennettuja merkkejä 10 metrin välein.
