Sähköjärjestelmän toiminnan varmuus on koko yhteiskunnan toimivuuden ytimessä – kun sähköt katkeavat, yhteiskunta halvaantuu. Järjestelmä­vastaaville kantaverkkoyhtiöille on annettu tässä työssä avainrooli, ja kantaverkkoyhtiöt ovat sisäistäneet roolinsa erinomaisesti. Se on niiden pyhä tehtävä. Siirtovarmuuden ylläpito ja keskeytysten aiheuttamien haittojen minimointi ovat keskeinen osa kantaverkkoyhtiön joka­päiväistä elämää.

Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen.

Sähkömarkkinoiden avaaminen kilpailulle 1990-luvun puolivälistä lähtien ja siihen liittyvä kantaverkkoyhtiöiden eriyttäminen tuotanto­yhtiöistä toivat kantaverkkoyhtiöille uuden, tärkeän tehtävän markkinoiden toiminnan edesauttajina. Tämä tehtävä pitää sisällään kantaverkon kehittämisen ja siirtoyhteyksien luotettavuuden varmistamisen sähkömarkkinoiden tarpeiden mukaisesti sekä päivittäisen operatiivisen työn markkinoiden toiminnan tukemiseksi.

Tehtävään kuuluu oleellisena osana myös sähkömarkkinoiden kehittäminen tulevaisuuden tarpeisiin. Fokuksen on nyt oltava sähkön vapaassa liikkuvuudessa maan sisällä ja maan rajoilla sekä mekanismeissa, joilla tuotanto ja kulutus löytävät tasapainon mahdollisimman tehokkaasti. Tänään ja huomenna.

Vaikka markkinoiden avaamisesta on kulunut jo melkoinen tovi, sähkömarkkinarooli on monille kantaverkkoyhtiöille edelleen enemmän tai vähemmän epäselvä. Kaikilla kantaverkkoyhtiöillä on taatusti olemassa käyttövarmuutta mittaavat mittarit, mutta harva kantaverkkoyhtiö mittaa onnistumistaan sähkömarkkinoiden toiminnan edistäjänä puhumattakaan siitä, että näitä käytettäisiin esimerkiksi osana yritys­vastuuta tai palkitsemista.

Asia ei ole ollut aivan yksinkertainen Fingridissäkään, mikä johtunee siitä, että markkinanäkökulma on selvästi abstraktimpi kuin käyttövarmuusnäkökulma: kun sähköt katkeavat, vaikutus on välitön, mutta kantaverkkoyhtiöstä aiheutuvaa markkinoiden toiminnan tehottomuutta on vaikeampi havaita.

Käyttövarmuutta ja markkinoiden toiminnan tehokkuutta tasapainottaessaan kantaverkkoyhtiö kohtaa joka päivä päätöksenteko-ongelman, jossa on kaksi enemmän tai vähemmän ristiriitaista tavoitetta. Hyvin konkreettinen esimerkki tästä on siirtokapasiteetin allokointi markkinoiden käyttöön. Käyttövarmuusnäkökulmasta siirtojohtoihin voisi jättää varmuuden vuoksi suuret marginaalit, kun taas markkina­näkökulmasta markkinoiden käyttöön tulisi antaa mahdollisimman paljon siirtokapasiteettia.

Markkinanäkökulman onnistumisen mittarina käytämme haittaa, jonka siirtorajoitukset aiheuttavat sähkömarkkinoille, kun sähkön vapaata liikkuvuutta rajoitetaan.

Euroopan unionissa ei olla täysin tyytyväisiä kantaverkkoyhtiöiden suorituksiin siirtokapasiteetin allokoinnissa, ja tästä syystä sääntelyyn on tuotu sääntö, jonka mukaan siirtokapasiteetista vähintään 70 prosenttia pitää antaa markkinoille. Asia on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen Pohjoismaissa, kun Ruotsin kantaverkkoyhtiö on alkanut rajoittaa sähkön tuontia Suomesta. Markkinatoimijat ovat sitä mieltä, että ruotsalaiset rikkovat EU-sääntöjä. ”Onko markkinanäkökulma unohtunut?”, he kysyvät.

Suomi on Euroopan unionin markkinoiden pussinperällä, jolloin meillä siirtokapasiteetin allokointi on helpompaa kuin sähköjärjestelmän keskellä olevilla mailla. Fingrid pyrkiikin antamaan markkinoiden käyttöön aina sata prosenttia siirtokapasiteetista. Meille sähkö­markkinoihin vaikuttavien siirtoyhteyksien toimivuus on äärimmäisen tärkeää, ja olemme viime vuosina panostaneet tähän merkittävästi. Markkinanäkökulman onnistumisen mittarina käytämme haittaa, jonka siirtorajoitukset aiheuttavat sähkömarkkinoille, kun sähkön vapaata liikkuvuutta rajoitetaan.

Käyttövarmuus- ja markkinanäkökulmien mittarit ovat keskeisiä yhtiön toiminnan ohjaamisessa. Mittarit toimivat erinomaisesti myös osana yritysvastuutamme ja kaikkien fingridiläisten palkitsemista. Sitä saat, mitä mittaat!

Jukka Ruusunen
toimitusjohtaja
Fingrid

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *