Perinnebiotooppeja ovat muun muassa kalliokedot, kedot, niityt, suoniityt, hakamaat ja metsälaitumet. Niiden kasvi- ja eläinlajisto on hyvin runsas, mutta jäänyt usein rehevöitymisen ja alueen umpeenkasvun alle.
Kaikki perinnebiotooppien luontotyypit luokitellaan äärimmäisen uhanalaisiksi tai erittäin uhanalaisiksi.
”Monet perinnebiotooppien kasvit viihtyvät voimajohtoalueilla, joita meidän toimintamme ylläpitää avoimina noin viiden vuoden välein tehtävillä vesakoiden raivauksilla. Jotta alueiden kasvit ja eläinlajit pääsisivät kasvamaan ja lisääntymään, tarvitaan kuitenkin aktiivista hoitoa”, kertoo erikoisasiantuntija Tiina Seppänen Fingridistä.
Vuonna 2025 Fingrid aloitti kolmivuotisen yhteistyön Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hankkeen kanssa.
”Lyhyesti sanottuna tavoitteemme on luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen”, sanoo hankkeen luonnonhoidon koordinaattori Matti Saarni Suomen luonnonsuojeluliitosta.
Ketosirkka-hankkeen kohteena ovat Uudenmaan alueen perinnebiotoopit kuten niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet. Ne ovat alueita, joita karja on joskus laiduntanut tai joita on niitetty.
Lajirunsaus tallessa maaperän siemenpankeissa
”Perinnebiotoopit ovat kaikkein uhanalaisinta luontoamme. Niille ei pelkkä suojelu riitä, vaan ne vaativat aktiivista luonnonhoitoa säilyttääkseen monimuotoisuutensa ja lajirikkautensa”, Saarni toteaa.
Voimajohtoalueiden avoimet elinympäristöt tarjoavat edellytykset monille perinnebiotoopin lajeille. Jotta ne pääsisivät kasvamaan, keskeinen hoitotoimi on maaperän köyhdyttäminen.
Siksi raivaus- ja niittojätteet korjataan alueelta tavoitteena vähentää maaperän ravinteisuutta.
”Hankkeessa luonnonhoitotyö perustuu tutkimustietoon. Havainnoimalla lajistoa tiedetään, mitä niitetään ja milloin niitetään, jotta esimerkiksi hyönteisille tärkeät ravintokasvit säästyvät ja jäävät tuottamaan siemeniä.”
Kun luonnonhoito on aloitettu, jo seuraavana vuonna paikalla voi nähdä runsaan kukkaloiston.
Kukkivat kasvit ovat tyypillistä perinnebiotoopin lajistoa. Usein yksi laji on saattanut vallata alueen, mutta kun luonnonhoito on aloitettu, jo seuraavana vuonna paikalla voi nähdä runsaan kukkaloiston.
Kukat puolestaan lisäävät hyönteiskirjoa, joka hoitaa tärkeää pölyttäjän tehtävää.
”Kaikki kukat ja kasvit nousevat aina maaperän siemenpankista, joka on saattanut säilyä maassa hyvinkin pitkiä aikoja. Hoitoalueille ei istuteta tai kylvetä mitään”, Saarni tarkentaa.
Rikas luonto on kaikkien etu
Fingrid-yhteistyössä on tällä hetkellä mukana kaksi voimajohtoaluetta Lohjan seudulla. Toinen on kallioketo, toinen puolestaan keto. Molemmilla alueilla on perinne- ja lajistotiedon perusteella ollut joskus laidunnusta ja karjataloutta.
Käytännön työn, niiton ja niitosten poiskuljettamisen tekevät luonnonhoitajat. Kesäksi hankkeeseen palkataan 15 luonnonhoitajaa Uudenmaan alueelle.
”Työ on rankkaa ja asiantuntemusta vaativaa, mutta palkitsevaa. Monille se on kutsumustyötä”, Saarni selittää.
Hänen mukaansa Fingrid on hyvä esimerkki siitä, kuinka yritykset voivat olla edistämässä luonnonhoitotyötä ja luonnon monimuotoisuutta.
”Resursseja on todella vähän, ja mielellämme otamme yrityksiltä vastaan ehdotuksia, millaista työtä luonnon vahvistamiseksi voisimme yhdessä tehdä.”
Saarnilla on myös vinkki maanomistajille:
”Jos maanomistajan omistamalla johtoalueella Uudellamaalla on niitty, keto tai kallioketo, hän voi ehdottaa aluettaan Ketosirkka-hankkeeseen ottamalla yhteyttä Fingridiin.”
