Vuosi on kiitänyt silmissä kuin luotijunan kyydissä. Hyppäsin liikkuvaan junaan marraskuussa 2017 ja löysin itseni ohjaamasta varttitaseen vaunua. Junan muissa vaunuissa näyttäisivät kiitävän samaan suuntaan muut sähkömarkkinoita uudistavat kehityshankkeet, kuten tasehallinta, tasemalli ja datahub. Vaunut on kytketty toisiinsa ja hankkeiden väliset riippuvuudet ovat merkittäviä. Kokonaisuuden hahmottaminen ja hallinta vaativatkin poikkeuksellisen hyvät moniteholinssit, mutta ne kakkulat löytyvät meiltä suomalaisilta markkinatoimijoilta, jos ne vain nostamme nenälle.

Varttitase vaikuttaa kaikkiin sähkömarkkinaosapuoliin, joten muutosta voidaan pitää laajana. Sitä tulkitaan yksinkertaisena taseselvitysjakson muuttumisena tunnista varttiin ja toisaalta pidetään massiivisena tietojärjestelmähankkeena. Vartti on kuitenkin ensisijaisesti ja isosti sähkömarkkinaprosessien sekä ajatusmaailman muutos, kun markkinaosapuolien ja erityisesti kuluttajien mahdollisuudet ja rooli järjestelmän tasapainottamisessa kasvavat.

Matkan varrella on tullut pohdittua paljon eri markkinaosapuolien rooleja ja näkökulmia sähkömarkkinamurrokseen, mutta erityisesti varttitaseeseen. Jotta päätelmät eivät olisi olleet tulkintojani vain etäältä seuratusta keskustelusta ja suppean seurueen äänekkäimpien kannanotoista, päädyin käymään laajaa keskustelua markkinaosapuolten kanssa. Haastattelimme ja pohdimme varttitaseen vaikutuksia reilun neljänkymmenen yhtiön kanssa kahdenvälisissä keskusteluissa ja markkinaosapuolista koostuvassa referenssiryhmässä sekä varttitasetiimissä.

Suomen kiertueemme ja työteliään vuoden päätteeksi minulla oli vahvistunut ymmärrys siitä, mikä on tärkeintä, haasteellisinta, mahdollista ja mahdotonta taseselvityksen ja markkinapaikkojen siirtyessä lyhyempään aikajaksoon. Suunnitelma Suomen varttitaseelle on muodostunut kuitenkin vahvasti muiden kuin itseni kynästä. Sitä ovat olleet laatimassa toimialan osapuolet itse.

Miten vaikeasta ja laajasti vastustetusta asiasta on muodostettavissa hyvä ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma? Olen ajatellut pääseväni siihen helpoimmin noudattamalla Fingridin arvoja: tasapuolisuus, avoimuus, vastuullisuus ja (kustannus)tehokkuus. Näitä neljää suurta sanaa on noudatettu hankkeen edetessä. Kaikkia markkinaosapuolia on kuunneltu tasapuolisesti ja kaikkien osapuolten merkittävimmät reunaehdot on otettu huomioon. Kaikesta on keskusteltu avoimesti epäkohdat tunnustaen ja viestintään on laitettu resursseja niin paljon kuin on irronnut.

Ymmärryksen lisääntyminen pöydän molemmin puolin on mahdollistanut yhteisten fiksujen havaintojen tekemisen. Päätavoitteemme on ollut kansantaloudellisesti kustannustehokkain siirtymämalli, joka palvelee parhaiten yhteiskunnan tavoitteita eli toteuttaa yhteiskuntavastuuta.

Aika on rajallinen resurssi ja se konkretisoituu päivittäin itselleni omassa arjessani. Aika rajoittaa paljon myös valinnanmahdollisuuksiani. En voi olla liikkumiseni suhteen riippuvainen julkisen liikenteen aikatauluista asuessani maaseudulla. Kiire pakottaa muissakin arkisissa valinnoissa tekemään välillä vastoin sitä, minkä tiedän olevan oikeampi valinta ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Työssäni aika on se ”juttu”, joka mahdollistaa energiasektorin suuren mullistuksen, jolla ilmastonmuutoksen rattaita voidaan hidastaa, ellei pysäyttää. Koen tekeväni töissä oikeita valintoja ilmaston puolesta ja se tarkoittaa minulle työn merkityksellisyyttä. Toivon, ja teen itse työtä sen puolesta, että juna pysyy raiteillaan eikä joudu hidastamaan, sillä pääteasemamme on puhdas sähköjärjestelmä.

Maria Joki-Pesola
Projektipäällikkö, varttitase