Kohti aktiivisempaa työsuojelua

Jaa
Fingridin toiminnassa suurimmat turvallisuusriskit ovat fyysisessä työssä, jonka toteuttavat pääosin alaan erikoistuneet pää- ja aliurakoitsijat. Työturvallisuutta on aina pidetty tärkeänä, ja asia on huomioitu urakkasopimuksissa.
Työnjohtaja Laakson nostoryhmä Haapajärven risteilypylvääs juurella kesällä 1948.

Fingridin rakentamispäällikkö Keijo Välimaa on luotsannut rakentamistoimintaa vuodesta 2000 alkaen.

– 2000-luvun alussa luotimme pitkälti siihen, että urakoitsija vastaa toiminnastaan. Valvoimme tilannetta, mutta tapahtumiin reagoitiin yleensä jälkikäteen.

2000-luvulla rakentamisen volyymi on kasvanut, ja urakoitsijat käyttävät enemmän aliurakoitsijoita. Alalle on tullut paljon uusia toimijoita, myös ulkomailta. Urakkasopimuksissa sovitaan tarkasti menettelytavoista.

– Sopimusten sivumäärät ovat jatkuvasti kasvaneet muun muassa lisääntyneiden turvallisuusvaatimusten takia.

Aktiivista turvallisuuden kehittämistä

Viime vuosina työturvallisuuden kehittämisen painopiste on siirtynyt ennakoivaan toimintaan. Aihe on jatkuvasti esillä esimerkiksi työmaiden säännöllisissä turvavarteissa. Kehitystä edistää myös digitaalinen tekniikka, kuten verkkopohjainen raportointijärjestelmä.

Kaikkien Fingridin työmailla työskentelevien on suoritettava Fingridin verkkokoulu, joka on saatavana monella kielellä. Lisäksi Fingrid tarjoaa muillekin alan toimijoille sähkötyöturvallisuuskoulutusta. Vaadittujen pätevyyksien saamiseksi järjestetään testejä, jotka tulee suorittaa hyväksytysti.

Iso askel kehityksessä otettiin vuonna 2005, kun päätettiin varustaa kaikki uudet pylväät turvatikasrakenteella. Iso taloudellinen panostus katsottiin tärkeäksi. Parhaillaan pohditaan myös autolla liikkumista työturvallisuusnäkökulmasta. Asiantuntijat ajavat työmaiden välillä kymmeniä tuhansia kilometrejä usein huonoissa olosuhteissa.

– Järkevää olisi, että työaikaa voisi käyttää oikeaan asiantuntijatyöhön autolla ajamisen sijaan.

Ennen ei ollut kaikki paremmin

Infratekillä työmaapäällikkönä toimivalle Tauno ­Niemiselle työmaan vaihto talonrakennuksesta sähköverkkojen pariin merkitsi käännettä työturvallisuusajattelussa.

Niemisen ensimmäinen työmaa sähkönjakelupuolella oli Rauhalahden turvevoimalan sähköistys vuonna 1984.

– Rakennustöissä ei siihen aikaan ollut kypäräpakkoa, vaan lippalakki oli yleinen näky. Voimalan työmaalla kypärän käytöstä määrättiin, ja se pelasti kerran henkenikin. Tämän jälkeen suojavälineet ovat olleet itsestäänselvyys.

Nieminen muistaa myös penseän asenteen turvakenkiä kohtaan.

– Viisitoistavuotiaana ostin omilla rahoilla turvakengät, ja niille kokeneemmat miehet naureskelivat. Jätin kengät pois, ja tapaturmahan siitä seurasi.

Nykyisin Niemisen työhön työmaapäällikkönä kuuluu uusien työntekijöiden perehdyttäminen. Hän kertoo saaneensa hyvää palautetta toiminnastaan työmailla.

– Turvallisuuskoulutuksessa kaikkein tärkeintä on oma esimerkki. Toisilta on vaikea pyytää enemmän kuin itse tekee.

 

Kuva Fortum Oyj.

Työsuojelun kehittyminen Suomessa

Työsuojelu Suomessa alkoi ammattientarkastustoiminnasta jo 1800-luvun lopulla. Tuolloin suurin huolenaihe oli lapsityövoiman käyttö tehtaissa. 1800-luvulla joillain isoilla teollisuusyrityksillä oli palveluksessaan omia lääkäreitä.

Teollistuvassa Suomessa altistuttiin yhä useammin häkämyrkytyksille ja muille kemiallisille haitoille. Kunnollisten suojavälineiden puuttuminen aiheutti fyysisiä vammoja. 1930 säädettiin ensimmäinen työturvallisuuslaki ja vuonna 1939 tuli voimaan ammattitautilaki. Työterveyslaitos perustettiin vuonna 1945.

Työterveyshuollosta mainittiin vuoden 1958 työturvallisuuslaissa. 1970-luvulla alettiin kehittää työterveyshuoltolainsäädäntöä, ja työterveyshuoltolaki tuli voimaan 1979. 2002 tulivat voimaan nykyinen työturvallisuuslaki ja työterveyshuoltolaki.

Euroopan unioniin liittyminen 1990-luvulla on vaikuttanut lainsäädäntöön, kun osa laeista säädetään EU:ssa. EU:n mukana tuli myös ajattelu erilaisten seurantaohjelmien ja dokumentoinnin tarpeellisuudesta.

Toimistotyön korvatessa teollisuustyötä ovat fyysiset riskit vähentyneet. Nykyisin kärsitään sisäilmaongelmista ja henkisestä kuormituksesta.

Digitaalisuus ja verkkoon siirtyminen vähentää konkreettista liikkumista työkohteissa, ja siten myös tapaturmien mahdollisuuksia. Lisäksi verkkomaailmassa tiedon jakaminen on kaikin tavoin tehokkaampaa. Verkkoa hyödynnetään esimerkiksi turvallisuuskoulutuksissa. Informaation määrässä on riskejäkin: myös väärä tieto leviää tehokkaasti. Informaatiotulva voi aiheuttaa henkistä kuormittumista.

Sähköalalla tärkeä kehittämisen alue on ollut sähkömagneettisten kenttien läheisyydessä työskentely. Altistumista kentille on tutkittu lukuisissa selvityksissä 1990-luvulta asti. Työn tuloksena Suomeen laadittiin vuonna 2016 valtioneuvoston asetus työntekijöiden altistumisesta sähkömagneettisille kentille. Samalla kehitettiin turvallisia työmenetelmiä ja suojavarusteita.

Asiantuntijana Tekniikan tohtori Rauno Pääkkönen.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.