Search
Close this search box.

Tuulivoima tarvitsee tasapainoa ja siirtokykyä

Jaa
Tuulivoimatuotannon lisääntyminen laittaa sähköjärjestelmän lujille. Tulevaisuudessa tarvitaan sekä sähköverkon stabiiliutta tukevia ratkaisuja että lisää voimajohtoyhteyksiä.

Suomeen on rakennettu noin 1 400 tuulivoima­laa, joiden yhteenlaskettu teho on vajaat 5 700 megawattia. Seuraavan vuosikymmenen aikana Fingrid arvioi kapasiteetin nelinkertaistuvan. Sen jälkeen tuulivoiman osuus maamme energian­ tuotannosta yltää hetkittäin jopa 90 prosenttiin.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimitus­johtaja Anni Mikkonen muistuttaa tuulivoiman muustakin merkityksestä:

”Meillä on nyt Euroopan kuumimpiin kuuluva tuulivoima­markkina. Teollisuudenaloista tuulivoima tuo eniten vuosittaisia investointieuroja Suomeen. Mitään muuta sähköntuotantoa ei pysty Suomeen rakentamaan yhtä nopeasti ja kustannustehok­kaasti.”

Mikkonen muistuttaa, että tuulivoima myös lisää monen pie­nen paikkakunnan elinvoimaa.

”Tuulivoima tuo teollisuuden­ aloista eniten investointieuroja Suomeen vuosittain”, toteaa toimitusjohtaja Anni Mikkonen Suomen Tuulivoimayhdistyksestä.

Tahtikoneista taajuusmuuttajiin

Kun yhä suurempi osuus energiantuotannosta tulee tuulivoimasta, sähköjärjestelmän toimivuus edellyttää uudenlaisia ratkaisuja. Tuulivoima liitetään verkkoon teknisesti eri tavalla kuin pe­rinteiset voimalaitokset.

Vesi­ ja lämpövoimalaitoksissa turbiini pyörittää generaattoria samassa tahdissa verkon taajuuden kanssa. Jos verkon taajuus tai jännite muuttuu, tahtikone luontaisesti vastustaa näitä muutoksia.

Tuulivoima puolestaan kytkeytyy verkkoon taajuusmuuttajien eli suuntaajien välityksellä.

Perinteisissä voimalaitoksissa on kyse fyysisestä kytkennästä, tuulivoimaloissa tehoelektroniikkaan perustuvasta ohjelmoinnista.

”Perinteisissä voimalaitoksissa on kyse fyy­sisestä kytkennästä, tuulivoimaloissa sen sijaan tehoelektroniikkaan perustuvasta ohjelmoinnis­ta”, kiteyttää Fingridin suunnittelupäällikkö Antti
Harjula
.

Suuntaajat seuraavat verkkoa

Tuulivoimaloiden rakentamisbuumin myötä sähköverkosta syrjäytyy perinteisten voimaloiden tahtikoneita. Suuntaajat kuitenkin vain seuraavat verkkoa – kuten ne on ohjelmoitu reagoimaan –
eivätkä tahtikoneiden tapaan luo sitä.

”Suuntaajat lukittuvat verkon taajuuteen ja syöttävät tehoa sen mukaan”, Harjula selittää.

”Haasteita aiheuttavat muun muassa suun­taajien väliset vuorovaikutusilmiöt. Tehoelektro­niikkaan perustuva tuotanto vaatii myös entistä tarkempaa mallinnusta ja analysointia sähköver­kon stabiilin toiminnan varmistamiseksi.”

Koska suuntaajat eivät tue verkkoa tahtiko­neiden lailla, verkon stabiilius voi heiketä. Myös verkon suojaus ja sähkönlaatu saattavat kärsiä. Lisäksi sähköjärjestelmää on entistä vaikeampi hallita.

Ratkaisut markkinoilta, tuulivoimaloista ja verkosta

Sähköverkon stabiiliutta vahvistavat ratkaisut Harjula jakaa kolmeen ryhmään: markkinoilta ostettaviin, tuulivoimalaitoksiin toteutettaviin ja verkkoon rakennettaviin.

Ratkaisut on mahdollista toteuttaa paikalli­sesti, alueellisesti tai vaikka pohjoismaisella tasolla.

Jatkossa Fingrid voi ostaa voimalaitoksilta tuotantoa tukemaan verkkoa, eikä tuottamaan energiaa.

Kantaverkkoyhtiöt eri puolilla maailmaa tutkivat mahdollisuuksia niin keskenään kuin asiakkaiden ja laitevalmistajien kanssa. Jatkossa Fingrid voi ostaa voimalaitoksilta tuotantoa tukemaan verkkoa, eikä tuottamaan energiaa. Markkinaehtoinen ratkaisu on myös matalan inertian tilanteissa käyttöönotettu nopea FFR-­taajuusreservi.

Verkkoon liitettävälle tuotannolle Fingrid asettaa aikanaan uusia vaatimuksia. Jatkossa esimerkiksi suuntaajien pitäisi kyetä luomaan jännitettä ja ylläpitämään taajuutta ilman ulko­puolista referenssiä.

Akkuvarastoihin on jo tarjolla kaupallisia ratkaisuja, jotka pohjautuvat verkkoa luoviin suuntaajiin. Sen sijaan voimalaitoksiin integroi­dut ratkaisut ovat kehitysasteella ja ilman stan­dardeja.

Kolmanteen ryhmään kuuluvat sähköjärjestel­mään integroitavat laitteet. Fingrid pystyy asenta­maan verkkoon vaikkapa ilman energianlähdettä toimivia tahtikoneita.

”Vastuu kokonaisuuden toiminnasta Suo­messa on Fingridillä. Aikaa myöten löydämme kustannustehokkaimmat ratkaisut”, Harjula vakuuttaa.

Joka tapauksessa ratkaisuilta edellytetään ennakoitavuutta ja teknistä varmuutta.

Länsirannikon kantaverkko vahvistumassa

Tuulivoimatuotantoamme leimaa voimakas alueellinen keskittyminen.

Peräti kolme neljäsosaa tuulivoimatuotan­nosta sijoittuu nyt ja lähivuosina Pohjanmaan maakuntiin. Sinne on syntymässä Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimalaitosten yhteenlaskettua tehoa vastaava tuulivoimakeskittymä.

”Vuoden 2025 loppuun mennessä Porin ja Oulun välisellä alueella on tuulivoimatuotan­toa noin 5 000 megawatin verran. Lisäksi uutta tuotantoa suunnitellaan tuhansia megawatteja maalle ja merelle”, tarkentaa Fingridin asiakas­päällikkö Petri Parviainen.

Länsirannikon voimajohtoyhteyksiä täytyy lisätä.

Vaikka Fingrid on uusinut ja vahvistanut länsirannikon kantaverkkoa, sen siirtokyky joutuu jo maatuulivoimatuotannon kasvun vuoksi äärirajoilleen erityisesti huolto­- ja vikatilanteissa. Niinpä alueen voimajohtoyhteyksiä täytyy lisätä.

Valmisteluissa ja ympäristövaikutusten arvioinneissa on uusi 400 kilovoltin voimajoh­toyhteys Kristiinankaupungista Tampereelle ja kaksi vastaavaa voimajohtoyhteyttä Kalajoelta Keski­-Suomeen. Yhteydet valmistuvat vuosina 2027 ja 2028.

”Uudet voimajohdot lisäävät merkittävästi alueen sähkönsiirtokapasiteettia ja helpottavat
uuden tuulivoimatuotannon liittämistä sähkö­järjestelmään. Niiden valmistumisen aikataulu
voi tosin hieman hidastuttaa joidenkin tuuli­voimahankkeiden toteuttamista,” Parviainen
mainitsee.

Kalajoelle asennetaan synkronikompensaattori

Kantaverkon siirtokapasiteetin kasvattamisen ohella länsirannikolla tarvitaan myös nopeam­min toteutettavia ratkaisuja.

Parhaillaan Fingrid tekee Kalajoella sijaitseval­le Jylkän sähköasemalle asennettavaa synkroni­kompensaattoria, eli isoa tahtikonetta. Se tasapai­nottaa verkkoa ilman energianlähdettä.

”Suunnitelmien mukaan otamme synkroni­ kompensaattorin käyttöön vuonna 2025. Tämän jälkeen uutta tuulivoimaa voidaan jonkin verran liittää verkkoon Kokkola–Raahe-­akselilla”, Parviai­nen kertoo.

Lisäksi länsirannikollakin Fingrid aikoo ottaa käyttöön Dynamic Line Rating-­ eli DLR-­tekniik­kaa, jonka avulla se saa entistä tarkempaa tietoa siirtoverkon kuormitus-­ ja kapasiteettimahdolli­suuksista eri sääoloissa. Tekniikka antaa pelivaraa verkon käyttöön.

Pilotista oppeja reserviehtoihin

Tällä hetkellä tuulivoima osallistuu Suomes­sa vain mFRR-­reserviin, eli säätösähkömark­kinoille.

Muista maista saatujen kokemusten perusteella tuulivoima voisi tuottaa myös automaattisia reservituotteita. Sellaisia ovat automaattinen taajuuden palautusreservi
aFRR, taajuusohjattu häiriöreservi FCR­D, taajuusohjattu käyttöreservi FCR­N ja no­pea taajuusreservi FFR.

Vuoden 2023 aikana Fingrid järjestää pilotin tuulivoiman osallistumisesta auto­maattisten tuotteiden reservimarkkinoille. Pilotin tavoitteena on tuoda vastauk­sia esimerkiksi reserviehtojen tulkintaan, reservituotekohtaisiin säätökokeisiin tai oh­jausten välittämiseen tuulivoimapuistolle. Kertyneitä oppeja Fingrid hyödyntää reser­viehtojen kehitystyössä.

Fingridin pilottikumppanit ovat Enefit Green, Centrica Energy Trading ja Prime Capital AG.

Tuulivoima täysipainoisesti reservimarkkinoille

Reservit tasapainottavat sähkön kulutuksen ja tuotannon vaihtelua. Myös tuulivoimaa tarvi­taan reservimarkkinoille.

Markkinatoimijoiden tulee mahdollisimman hyvin etukäteen täsmäyttää niiden oma sähkön tuotanto myyntiinsä ja sähkön hankinta kulutuk­seensa. Mitä paremmin markkinatoimijat tässä onnistuvat, sitä pienemmäksi jää Fingridin vastuul­la oleva tehtävä ylläpitää hetkellistä kulutuksen ja tuotannon välistä tasapainoa sähköjärjestelmässä.

Hetkellistä tasapainoa Fingrid ylläpitää reservi­markkinoilta hankittavien reservituotteiden avulla. Näiden hankinta­ ja aktivointikustannukset tulevat tuottajien ja kuluttajien maksettavaksi.

Tuulivoiman voimakas lisääntyminen Suomessa on johtamassa tilanteeseen, jossa erityisesti tuo­tannon vähentämisessä eli alassäätöreserveissä on ajoittain niukkuutta. Jotta tehotasapainoa voidaan jatkossakin hallita tehokkaasti ja markkinaehtoi­sesti, myös tuulivoima tarvitaan täysipainoisesti mukaan reservimarkkinoille.

Toistaiseksi tuulivoiman osallistuminen reser­vimarkkinoille on vähäistä verrattuna sen kapasi­teettiin.

Uusia ansaintamahdollisuuksia

Riittävien alassäätöresurssien varmistamiseksi Fingrid aloitti alkuvuodesta 2023 alassäätökapasi­teetin hankinnan säätökapasiteettimarkkinoilta.

Energiapohjaisten säätösähkömarkkinoiden rinnalla on nyt siis kapasiteettimarkkina, jossa reservitoimittaja saa korvausta edellisenä vuoro­kautena antamastaan tarjouksesta jättää säätötar­jouksia. Tuulivoimatuottajalle tämä tarjoaa uusia ansaintamahdollisuuksia.

Yksi reservimarkkinoille osallistuvista tuuli­ voimatuottajista on EPV Energia Oy, joka omistaa kokonaan EPV Tuulivoima Oy:n. EPV Tuulivoiman nykyinen noin 500 megawatin tuotantokapasiteetti kasvaa viidenneksen, kun kolme valmisteilla olevaa tuulivoimapuistoa otetaan lähivuosina käyttöön.

”Olemme alkaneet tarjota tuulivoimaa myös säätökapasiteettimarkkinoille”, sanoo operointikeskuksen päällikkö Mika Luoto.

”Koska EPV Energia toimii Mankala­-periaatteel­la – eli tuotamme ja hankimme energiaa osakkail­lemme omakustannusperiaatteella emmekä siis pyri tekemään voittoa – meillä ei ole reservimarkki­noille osallistumista rajoittavia pitkiä asiakassopi­muksia.”

Yhtenä reservimarkkinoihin osallistumisen suu­rimpana haasteena Luoto pitää tuotantomäärien ennustamista.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *