Viime viikkoina nähty voimakas sähkön hinnan nousu on nimetty mediassa Euroopan sähkökriisiksi. Yksittäiset sähkön hintapiikit Britteinsaarilla ovat nostaneet megawattitunnin hinnan korkeimmillaan yli tuhannen euron ja sähkön yleinen hintataso on kohonnut koko maanosassa. Britanniassa sähkönmyyjiä on kaatunut ja muun muassa Espanjassa ja Italiassa pohditaan keinoja kansalaisten suojelemiseksi korkeilta sähkön hinnoilta. Myös Suomessa sähkön hinta on noussut, kuitenkin selvästi vähemmän kuin Keski-Euroopassa.

Kohonneen sähkön hinnan taustalla ovat fossiilisten polttoaineiden, maakaasun ja kivihiilen hintatasojen nousu. Keski-Euroopassa sähkön tuotannossa edelleen keskeistä roolia näyttelevän maakaasun hinta on moninkertaistunut vuoden alusta. Samaan aikaan päästöoikeuden hintataso on vihdoinkin alkanut heijastelemaan Euroopan unionin ilmastopolitiikan tavoitteita. Koronapandemian hellittäminen ja talouden vilkastuminen on nostanut sähkön kysyntää kaikkialla. Oma vaikutuksensa on myös ollut kuluneen vuoden säätilalla, vuosi on ollut vähäsateinen ja vähätuulinen.

Mikko Heikkilä

Kohonnut sähkön hinta on herättänyt keskustelua sähkömarkkinoiden toiminnasta. On selvää, että sähkömarkkinoiden tulee pitkällä aikavälillä tarkasteltuna tyydyttää sähkönkäyttäjien tarpeet kohtuullisella hinnalla. Sähkön hinta on paitsi Suomen, myös koko Euroopan keskeinen kilpailukykytekijä, jonka merkitys entisestään korostuu teollisuuden sähköistyessä. Hinnan vaihtelu kuuluu minkä tahansa markkinan normaaliin toimintaan, myös sähkömarkkinoiden. Kohonnut sähkön hinta kertoo, että sähköstä on niukkuutta ja sen käyttöä kannattaisi tilapäisesti vähentää. Sähkömarkkinoiden toiminta ei voi perustua olettamukseen, että sähkö ei voisi koskaan olla kuluttajalle kallista. Sitä paitsi toimivilla markkinoilla kuluttajan voi halutessaan suojautua sähkön hinnan vaihteluilta.

Euroopan sähkökriisi ei ole vielä ohi. Sähkön riittävyys tulevana talvena tulee olemaan koetuksella ja Brysselin lopullinen reaktio kriisiin on vielä näkemättä. Voidaan kuitenkin jo hieman pohtia, mitä Suomi voisi oppia Euroopan kriisistä. Mitä me voimme tehdä, jotta olemme paremmin valmistautuneita seuraavan kriisin iskiessä?

Suomen sähkötase tasapainoon

Puhuminen pohjoismaisesta sähkömarkkinasta erillisenä saarekkeena voidaan lopettaa. Sähkömarkkinasäännöt ja -mekanismit ovat yhteiseurooppalaiset. Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan väliset siirtoyhteydet ovat vahvat ja vahvistuvat edelleen tulevaisuudessa. Suomi on osa Euroopan sähkömarkkinaa. On huolehdittava, että suomalainen sähköntuotanto on kilpailukykyistä näillä markkinoilla. Tähän asti suomalaisen sähköntuotannon kilpailukyky on ollut naapurimaihin verrattuna heikko, ja olemme vuosikausia tuoneet merkittävästi sähköä ulkomailta. Tilanne on nyt kuitenkin muuttumassa. Lähivuosina valmistuvat tuulivoimahankkeet ja Olkiluodon kolmas yksikkö tasapainottavat Suomen sähkötaseen vuoden 2023 tietämissä, jolloin Suomi vuositasolla tuottaa yhtä paljon sähköä kuin kuluttaa. Sen jälkeen Suomesta voi tulla sähkön vientimaa.

Seuraavaan eurooppalaiseen sähkökriisiin on huomattavasti parempi lähteä tilanteessa, jossa Suomi tuottaa sähköä yhtä paljon tai enemmän kuin kuluttaa. Kotimaisen sähköntuotannon kasvattaminen on jatkossa ensisijaisesti maatuulivoiman varassa, mutta onneksemme se on erittäin kilpailukykyistä ja sen potentiaali on valtava. Harvaan asutun maan mahdollisuuksia kuvaa hyvin tuulivoimatoimijoiden tiedustelut kantaverkkoon liittymisestä: yli 100 000 megawattia! On tärkeää, ettei Suomi hukkaa ainutlaatuista mahdollisuuttaan nousta sähkön suurmaaksi. Tarvitsemme tuulivoimahankkeiden ja kantaverkkoinvestointien sujuvaa lupakäsittelyä. Tarvitsemme ratkaisun tuulivoimarakentamisen mahdollistamiseksi myös Itä-Suomessa. Tarvitsemme sähköntuotantoinvestointeja ruokkivaa kotimaista sähkön kysyntää, esimerkiksi vetyteollisuuden ja datakeskusten muodossa.

Euroopan sähkökriisi on jo opettanut, miten tärkeää on huolehtia monipuolisesta sähköntuotantorakenteesta ja riittävästä energiansiirtoinfrasta. Keski-Euroopan riippuvuus maakaasusta ja maakaasulla tuotetusta sähköstä on lähes sietämätöntä. Tulevaisuuden hiilineutraalin Suomen sähköntuotannossa fossiiliset polttoaineet ja niiden hintavaihtelu eivät näyttele roolia, mutta Suomenkaan sähköntuotanto ei voi perustua pelkästään maatuulivoimaan. Tarvitsemme säädettävää vesivoimaa, luotettavasti tuottavaa ydinvoimaa sekä valtavasti uutta sähkön varastointia eri muodoissaan: akkuja, teollisuuden joustoja, lämpövarastoja ja vetyputkia. Tarvitsemme vahvan kantaverkon ja uusia sähkönsiirtoyhteyksiä naapurimaiden välille. Tarvitsemme sähkömarkkinamallin, joka mahdollistaa monipuolisen, toimitusvarman ja puhtaan sähköntuotantorakenteen, ja samaan aikaan kilpailukykyisen sähkön hinnan. Keskimäärin.

Mikko Heikkilä
kirjoittaja toimii Fingridin strategisen verkkosuunnittelun yksikön päällikkönä