Fingridin voimajohtoja risteilee pitkin Suomen maa-alueita ja vesistöjä yhteensä noin 14 400 kilometriä. Voimajohtoaluetta tuolle matkalle mahtuu 62 000 hehtaaria, josta metsää on 51 000 hehtaaria. Toiseksi eniten johtoaukeana on peltoa, noin 10 000 hehtaaria. Sähkönsiirron turvaamiseksi ja voimajohtojen ympäristön turvallisuuden vuoksi voimajohtoalueen kasvusto käsitellään säännöllisesti.

– Kasvustonkäsittelyllä varmistetaan häiriötön sähkönsiirto. Sähkömarkkinalaki velvoittaa Fingridiä pitämään kantaverkon puuvarmana, eli sähkönsiirto ei saa häiriintyä johtoon kasvavasta tai kaatuvasta puusta. Toinen näkökulma on sivullisten turvallisuus, mikä korostuu erityisesti piha-alueilla. Pihapuutkin pitää kaataa ennakoiden, etteivät ne aiheuta vaaraa johdon lähellä asuville, kasvustonkäsittelyn prosessista vastaava Fingridin erikoisasiantuntija Mikko Nykänen selventää.

Kasvustonkäsittely on yksi Fingridin kunnossapitotöistä, joka koskettaa myös maanomistajia. Fingrid ei omista johtojen alla olevaa maata eikä johtoalueen puustoa. Maalle on lunastettu kertakorvauksella käyttöoikeus sähkönsiirtoverkon rakentamisen yhteydessä.

Käsiteltävä alue muodostuu johtoaukeasta ja sen molemmin puolin sijaitsevasta 10 metriä leveästä reunavyöhykkeestä, jolla puiden suurin sallittu korkeus on rajoitettu, jotta ne eivät kaatuessaan yllä johtoon.

Johtoaukeaa raivataan 6 000 hehtaaria vuodessa

Voimajohdon reunavyöhykehakkuita tehdään vuosittain noin 630 kilometrin matkalta.

Yleisin kasvustonkäsittelyn työlaji on johtoaukean raivaus, joka tehdään 5–8 vuoden välein. Fingridin toimeksiannosta urakoitsijat raivaavat vuosittain noin 6 000 hehtaaria johtoaukeaa.

Tulevista raivauksista ilmoitetaan maanomistajille kirjeitse. Raivaukset eivät vaadi maanomistajalta toimenpiteitä, ellei johtoalueella ole huomioitavia alueita esimerkiksi pihoja tai joulukuusien kasvatusta – joista Fingridin ja raivausta tekevän urakoitsijan tulisi tietää. Raivauksissa kaadettua puustoa ei jätetä teille eikä ojiin, mutta muutoin puustoa ei siirretä.

Reunavyöhykehakkuu maanomistajan luvalla

Raivauksia enemmän suunnittelua ja yhteistyötä maanomistajien kanssa vaativat voimajohtojen reunavyöhykkeen puut. Johtoaukeaa reunustavat puut käsitellään 10–25 vuoden välein.

Viimeisen viiden vuoden aikana reunavyöhykkeitä on käsitelty aiempaa enemmän, keskimäärin 630 kilometriä vuodessa. Vuosituhannen alussa reunavyöhykkeille tehtiin paljon helikopterisahauksia, joissa ylipitkien puiden latvoja katkaistiin 2–4 metriä. Viime vuosina yksittäisten puiden katkonnasta on siirrytty laajempiin hakkuisiin, joissa saatetaan poistaa koko reunavyöhykkeen puusto.

– Reunavyöhykkeiden puut, joille kopterisahaus on tehty, ovat nyt kasvaneet. Yksittäisten puiden sahaaminen ei ole enää välttämättä järkevää, Mikko Nykänen kertoo.

Laajempi hakkuu vaatii aina maanomistajan luvan. Tällöin Fingridin valitsema hakkuu-urakoitsija järjestää yhteishakkuun- ja myynnin. Urakoitsija ottaa maanomistajaan yhteyttä kirjeitse, pyytää hakkuuseen tarvittavat valtakirjat ja kysyy, haluaako maanomistaja osallistua yhteismyyntiin vai hoitaa puiden myynnin itse. Nykäsen mukaan yhteismyynti on reunavyöhykehakkuissa maanomistajalle yleensä kannattavin vaihtoehto, sillä pienikin puumäärä saadaan mukaan isoon kilpailutettavaan yhteiskauppaan. Maanomistaja saa hakkuista koko hankintahinnan, sillä Fingrid maksaa hakkuukulut.

Tarkkaan valkattuja urakoitsijoita

Fingridin puolesta raivaus- ja hakkuutyöt suorittaa kilpailutuksella valittu urakoitsija. Mikko Nykäsen työhön kuuluu urakoiden kilpailutuksen ohella toimittajarekisterin ylläpitäminen, johon hyväksyttyjen urakoitsijoiden kesken kilpailutus tehdään. Pelkkä rekisteriin pääsy edellyttää tarkkojen laatuehtojen täyttämistä. Johtoalueella ja sen läheisyydessä työskentely vaatii erityistä ammattitaitoa ja perehdytystä.

– Rekisterin avulla pystytään karsimaan tarjoajien määrää ja varmistamaan töiden hoitaminen huolella.

Kasvustonkäsittelyt jaettu kolmeen alueeseen

Kilpailutusta varten Nykänen saa ehdotukset tulevista hakkuista ja raivauksista kolmelta fingridiläiseltä, joiden kesken kasvustonkäsittelyt on jaettu maantieteellisesti. Etelä-Suomesta vastaa metsäasiantuntija Joonas Vaaramaa ja Pohjois-Suomi kuuluu kunnonhallinta-asiantuntija Mika Kuivalaiselle. Väliin jäävän, itärajalta länsirannikolle ulottuvan kaistaleen hoitaa metsäasiantuntija Tero Ojarinta.

– Meidän tehtävänä on suunnitella tulevat kasvustonkäsittelyt ja varmistaa, että ne hoituvat ajallaan ja laadukkaasti, Joonas Vaaramaa kertoo.
Vaaramaan mukaan työstä noin puolet on toimistopäiviä. Toinen puolikas menee maastossa laadunvalvonnassa sekä urakoitsijoiden ja maanomistajien kanssa neuvotellessa.

Maantieteelliset erot vaikuttavat kasvustonkäsittelyyn

Vaikka virallinen työnkuva on kasvustonkäsittelyistä vastaavalla kolmikolla pääosin sama, maantieteelliset erot tuovat jokaisen arkeen erityispiirteensä. Vaaramaan alueella Etelä-Suomessa voimajohtolinjoilla on suhteessa eniten maanomistajia ja taajama-alueita. Itä- ja Länsi-Suomesta vastaavan Tero Ojarinnan alueelle taas mahtuu laajasti erilaisia maasto-olosuhteita.

– Tässä on ihan kaikki Suomen maastomuodot ja olosuhteet tuntureita lukuunottamatta. Löytyy niin järviä ja saaria kuin karua suota ja kangasmaata. Lisäksi Itä-Suomen voimajohdoista suurin osa on 110 kilovoltin johtoja, jotka eivät ole ihan niin korkeita kuin isomman jännitteen johdot. Se tekee niistä vähän alttiimpia puille.

Pohjois-Suomen erityispiirre puolestaan on Mika Kuivalaisen mukaan puustonkasvun suuri vaihtelu, mikä pitää ottaa suunnittelussa huomioon.

– Oulun eteläpuolelle risukko kasvaa samalla lailla kuin Keski-Suomessa, mutta vähän pohjoisempana kasvu alkaa hidastua. Alueelle mahtuu myös paljon karua, hidaskasvuista suota. Se pidentää raivauksen ja reunavyöhykekäsittelyn kiertoa. Lisäksi täällä on etelään verrattuna enemmän valtion maata ja isompia tiloja, Kuivalainen kertoo.

Työhön kuuluu maanomistajien kuuntelua ja opastamista. Maanomistajien kanssa kolmikko on tekemisissä lähes päivittäin puhelimitse ja sähköpostitse.
– Paljon tulee kysymyksiä omalle maalle tulevista hakkuista ja niiden aikatauluista, Vaaramaa kertoo.

Osa kolmikon työnkuvaa on käydä maanomistajien kanssa läpi osapuolien vastuita ja oikeuksia, jotka tulevat etenkin uusille maanomistajille usein uutena tietona.
– Omalla alueellani tulee aika usein vastaan tilanne, jossa metsä sijaitsee syntymäkunnassa ja henkilö asuu jo muualla. Jotkut eivät tiedä edes omistavansa metsää ennen kuin postissa tulee meidän kirje. Silloin käydään läpi voimajohtoihin liittyvät perusasiat lunastuksesta, käyttöoikeuksista ja kasvustonkäsittelyistä, Vaaramaa kertoo.

Turvallisuus edellä johtoalueilla

Tero Ojarinnan mukaan erimielisyydet maanomistajan kanssa saadaan lähes aina ratkottua neuvottelemalla. Yhteisymmärrykseen auttaa Ojarinnan mukaan paitsi maanomistajien, myös Fingridin ja sen urakoitsijoiden asenne.

– Vaikka meillä on lunastuksen kautta oikeus ja velvollisuus tehdä tietyt hoitotyöt, pitäisi aina muistaa, että ollaan muiden mailla, Ojarinta toteaa.
Pohjois-Suomen kasvustonkäsittelyistä vastaava Mika Kuivalainen haluaa painottaa, että kasvustonkäsittelyssä on kyse ennen kaikkea turvallisuudesta.

– Se, että pidetään linja puuvarmana, on tärkeä osa maanomistajan ja tilan turvallisuutta. Jos puu kaatuu johtoon, se tekee ympäristön hengenvaaralliseksi. Puun tyvellä voi kuolla sähköiskuun, ja kun johdon maasulku tulee puun kautta maahan, se saattaa mennä kaapeleiden kautta taloon, tai sytyttää maastopalon.

Kun kasvustonkäsittely on hoidettu ajallaan ja oikein, johtoalueella ja sen ympäristössä on turvallista liikkua. Voimajohdon läheisyydessä ja alla voi harjoittaa monenlaista toimintaa, mutta kaikki toiminta on luvanvaraista. Maanomistajien kannattaa ottaa yhteyttä Fingridiin siinä vaiheessa kun suunnitellaan voimajohtoalueen hyödyntämistä. Joonas Vaaramaa kannustaa maanomistajia ottamaan rohkeasti yhteyttä aina, jos jokin voimajohtoalueisiin liittyvä seikka mietityttää.

– Aina voi soittaa ja kysyä neuvoa. Kätevä tapa jättää palautetta tai yhteydenottopyyntö on myös Fingridin sivuilta löytyvä karttapalvelu. Sen avulla palautteen saa sidottua kyseessä olevaan paikkaan, mikä helpottaa asian käsittelyä.

Lue lisää karttapalvelusta: Karttapalvelu on kätevä työkalu maanomistajalle.

 

Reunavyöhykkeelle tehdyt pökkelöt edistävät luonnon monimuotoisuutta, sillä ne tarjoavat asuinpaikan useille lintu- ja hyönteislajeille.