Sähköistäminen vaatii suuret määrät päästötöntä sähköä Suomeen, joka on tänään vahvasti riippuvainen sähkön tuonnista. Olkiluoto 3 auttaa tässä hyvään alkuun. Siitä eteenpäin 2020-luku eletään suurten tuulivoimainvestointien aikaa.
Tuulivoiman mukaantulo muuttaa energiastrategioiden pelikenttää oleellisesti vanhasta. Vanhassa maailmassa riitti, kun poliittisella tasolla sähkön tuotantoa suunniteltiin ”ylätasolla” sovittamalla eri tuotantomuotojen vuosienergiat tasapainoon ennustetun sähkön kulutuksen kanssa. Joustavan tuotannon vähentyessä strategin on mentävä ruohonjuuritasolle. Teollisuudelle ja kuluttajille ei riitä, että sähköä on tarjolla vain keskimäärin vuoden aikana – tuotanto ja kulutus on saatava tasapainoon joka hetki. Tämä vaatii koko sähköjärjestelmältä aivan uudenlaista joustavuutta. Ongelmaa helpottaa aktiivinen, markkinaehtoinen sähkökauppa naapurimaiden kanssa.
Joustavuuden ohella on löydettävä vastaus kysymykseen: ”Miten tuotettava sähkö siirtyy teollisuuden ja kuluttajien käyttöön?”. Keskiössä on sähköverkko ja sen siirtokyky: sekä valtakunnallinen että paikallinen sähköverkko. Ongelman monimutkaisuutta lisää se, että ajallinen ja paikallinen tasapaino ovat naimisissa keskenään: jos sähköverkkoon syntyy pullonkauloja, ”pullonkaula-alueella” tuotannon ja kulutuksen tasapainotukseen on käytössä vähemmän resursseja.
Saksa on malliesimerkki maasta, jossa siirtoverkosta on tullut koko energiastrategian pullonkaula. Pohjois-Saksan valtavia tuulivoimavolyymeja ei saada vietyä etelän kulutukseen. Uusiutuvan energian hurmoksessa pinnan alla muhineeseen siirtoverkko-ongelmaan herättiin liian myöhään. Suomella voi olla edessä vastaava ongelma, jos asiaa ei hoideta ajoissa. Peräti 80 prosenttia Suomen sähkön kulutuksesta sijaitsee Fingridin kantaverkon kriittisen Keski-Suomen poikkileikkauksen (P1-leikkaus) eteläpuolella! Länsirannikko on tällä hetkellä suomalaisen tuulivoiman hunajapurkki, joka vetää investointeja puoleensa P1-leikkauksen pohjoispuolelle. Tuotettu sähkö on kuljetettava kriittisen leikkauksen läpi etelän kulutukseen. Uhkana on Saksan kaltainen tilanne.
Ongelmaan löytyy kaksi toisiaan täydentävää ratkaisua: Fingridin kantaverkkoinvestoinnit maan pohjois- ja eteläosan välille sekä tuulivoiman rakentaminen eteläiseen Suomeen Keski-Suomen poikkileikkauksen eteläpuolelle.
Lisää siirtokapasiteettia on tulossa! Fingridin Petäjävedeltä Ouluun ulottuvan Metsälinja-siirtoyhteyden rakentaminen on jo täydessä vauhdissa. Heti perään valmistellaan Lappeenrannasta Ouluun ulottuvan Järvilinjan vahvistamista.
Toisaalta uudet tuulivoimalat ovat hyvinkin kilpailukykyisiä Keski-Suomen poikkileikkauksen eteläpuolella. Tuulivoiman rakentamisen esteenä eteläisessä ja itäisessä Suomessa ovat puolustusvoimien tutkat, joiden toimintaa tuulivoimalat häiritsevät. Suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta puhutaan kahdesta kohtalonkysymyksestä: ilmastoneutraalin Suomen tarvitsemasta päästöttömästä sähköstä ja Suomen maanpuolustuskyvystä. Tähän on löydettävä tasapainoinen, yhteiskunnan kokonaisedun mukainen ratkaisu.
Fingrid tunnistaa keskeisen roolinsa ilmastoneutraalin Suomen toteuttamisessa. Teemme kaikkemme, jotta kantaverkko vuosimallia 2035 mahdollistaa Suomen kunnianhimoiset tavoitteet. Tämän rinnalla kehitämme sähkömarkkinoita, jotka tuovat sähköjärjestelmään markkinaehtoista joustavuutta.
2 vastausta
Puhuttaessa kohtalonyhteydestä kahden niin eri mittakaavaa edustavan asian, kuin tuulivoiman sijoittelun ja Suomen ilmatilan hallinnan välillä, löytyy tasapaino olosuhteissa joissa ilmatilan valvonta toteutuu ”kaikissa olosuhteissa”.
Ilmatilan valvonta, hävittäjätorjunta ja ilmatorjunta ovat tämän päivän Suomen Mannerheimlinja ja Salpalinja.
Sen ymmärtää jokainen, joka on seurannut sotilaallisten konfliktien kulkua viimeisten viidenkymmenen vuodenajalta. Aukkojen tekeminen siihen ei vertaannu ollenkaan samalla tavalla muutaman tuulimyllyn rakentamiseen, olipa fossiilien polton lopettaminen miten tärkeää tahansa. Toki siihenkin löytyy useita ratkaisuja.
Tervehdys ja kiitos mielipiteestäsi!
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi asian maanpuolustuksellisesta näkökulmasta. Sen sijaan olen eri mieltä kanssasi kommenttisi energiapoliittisesta näkökulmasta. Teollisuuden, lämmityksen ja liikenteen sähköistäminen tulee vaatimaan valtavat määrät päästötöntä sähköä. Suomalainen teollisuus on vahvasti sitoutunut päästöjen vähentämiseen ja hakee siitä kilpailuetuja. Tuulivoimalla tulee olemaan keskeinen rooli tuon sähkön tuottamisessa. Olkiluoto 3:n valmistumisen jälkeen tämä vuosikymmen on suomalaisen tuulivoiman rakentamisen aikaa. Tuulivoima nousee ydinvoiman rinnalle päästöttömänä sähkölähteenä. Kyse ei siis ole ”muutaman tuulimyllyn rakentamisesta” vaan miljardiluokan investoinneista Suomeen. Markkinaehtoisesti.
Kirjoitan tätä taustaa vasten kahdesta kohtalonkysymyksestä: hiilineutraalin Suomen tarvitsemasta päästöttömästä sähköstä ja Suomen maanpuolustuskyvystä. Tähän on löydettävä se tasapainoinen, yhteiskunnan kokonaisedun mukainen ratkaisu. Kysymys olisi ollut aivan toisenlainen kymmenen vuotta sitten.
Ystävällisin terveisin,
Jukka Ruusunen