Vähemmän päästöjä, enemmän sähköä!

Miten Suomi siirtyy hiilineutraaliksi hallitustavoitteen mukaisesti vuoteen 2035 mennessä? Voidaanko sähkön- ja lämmöntuotannon osalta pitää tähtäimessä lähes päästöttömyyttä jo 2030-luvun loppuun mennessä? Sitran projektijohtaja Janne Peljo pohtii, miten realistisia tavoitteet ovat ja millä teknologisilla ratkaisuilla ne voidaan saavuttaa energiajärjestelmän toimitusvarmuuden kärsimättä.

Piirroskuva, jossa maapallon puolikkaan päällä on pyöräilijä, vihreitä puita ja tuulimyllyjä.

 

Sitran Ilmastoratkaisut-avainalueen projektijohtajan Janne Peljon mukaan hallitusohjelman tavoite on kunnianhimoinen, mutta mahdollinen ja linjassa ilmastotietelijöiden Suomelle laskeman päästöhaitarin kanssa. Peljo vetää Sitrassa tiimiä, joka tutkii, miten Suomi pystyisi omalta osaltaan toteuttamaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen eli ilmastonmuutoksen hillitsemisen 1,5 asteeseen.

EU-linjanveto vaikuttaa vahvasti

– Hallitusohjelman kirjauksiin liittyy paljon epävarmuutta siitä, miten tavoite tullaan toteuttamaan. Se vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti päästöjä todellisuudessa saadaan vähennettyä.

Hallitusohjelmassa päästövähennyksiä edesautetaan muun muassa päivittämällä ilmastolakia, uudistamalla liikenteen verotusta ja poistamalla teollisuuden energiaveron palautusjärjestelmä. Energiaverotuksen kokonaisuudistus toteutetaan vuoden 2020 budjettiriiheen mennessä. Energiatukijärjestelmässä taas siirrytään tuotantotuista kohti uuden energiateknologian investointitukia.

Peljo muistuttaa, että vaikka Suomessa oltaisiin valmiita kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan, paljon riippuu EU:n yhteisestä linjasta, joka on vielä sopimatta.

– Poliitikkojen pitäisi antaa markkinoille EU:n tasolla uskottava ja selkeä pitkän aikavälin signaali siitä, millä aikataululla päästövähennyksiä tavoitellaan EU:ssa ja millä mekanismeilla niitä ohjataan. Jos esimerkiksi päästöoikeuksien hinnat lähtevät laskemaan, Suomessa on hyvin vaikeaa vähentää lämmityssektorin päästöjä kustannustehokkaasti.

Sähkö sujuu, lämmitykseen haettava ratkaisuja

Energiajärjestelmän vaihtelevuuden hallinta on Sitran analyysien mukaan keskeinen tekijä päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa kustannustehokkaasti. Vesivoima tarjoaa säätövaraa myös jatkossa. Fossiilisia korvaava kapasiteettilisäys muodostuu ydinvoimahankkeista ja jo nyt markkinaehtoisesti nopeasti lisääntyvästä maatuulivoimasta sekä myöhemmin merituulivoimasta.

– Lisää joustavuutta saadaan sähkönvarastointiteknologioilla, kuten akuilla, jotka voidaan kytkeä esimerkiksi tuulivoimaloiden yhteyteen. Ne ovat vielä liian kalliita, mutta hintojen ennakoidaan laskevan. Samalla kun akkuteknologian kehittyminen ajaa liikenteen sähköistymistä, se helpottaa akkujen soveltamista myös sähköjärjestelmän tasapainottamiseen.

Myös siirtoyhteyksiä pitäisi Peljon tiimin analyysien mukaan kehittää suurin investoinnein niin Pohjoismaiden välillä, Suomen kantaverkossa kuin jakeluverkkotasolla.

Vaikka tekemistä riittää, sähkön osalta Peljo pitää tilannetta lupaavana: uusiutuvan sähköntuotannon määrä kasvaa jo markkinavetoisesti, ja kysyntäjoustoa tuovat teknologiat kehittyvät nopeasti. Lämmityksen puolella edessä on suurempia haasteita.

– Mitään yksittäistä, toimintavarmaa tapaa vapauttaa lämmön tuotantojärjestelmä polttoon perustuvista teknologioista ei ole. Tarvitaan useita ratkaisuja, kuten teollisen mittakaavan lämpöpumppuja ja lämpövarastoja, Peljo sanoo.