Minulla oli vastikään mahdollisuus kuulla EU:ssa pitkään työskennelleen asiantuntijan analyysia Euroopan unionin tämänhetkisestä tilanteesta. Tiivistetysti hänen viestinsä oli tämä. Pitkä reilun kahdenkymmenen vuoden integraation kukoistuskausi on tullut tiensä päähän, ja ennen niin yhtenäinen EU on hajaantumassa. Hajaantuminen lähti liikkeelle ensin finanssi- ja talouskriisistä, mutta kääntyi sittemmin poliittiseksi kriisiksi Brexitin myötä. EU:sta lähtee kevyen sääntelyn, vapaan kaupan ja yleensä markkinoiden puolustajan ääni, millä on suuri merkitys tulevaisuuden kehitykselle.

Hajaantuminen voi johtaa hyvinkin erilaiseen EU:n valtakarttaan. Jatkossa ytimen muodostanevat perustajavaltiot, niiden ympärillä on ulkokehällä valtioita, jotka joko lähtevät mukaan kehitykseen tai sitten eivät. Saksa, Ranska, Italia vievät, muut pysyvät perässä, jos haluavat. Asiantuntijan puhe sai mietteliääksi.

Tällaisessa tilanteessa Suomella pitää olla jotain annettavaa, jotta sitä kuunneltaisiin emmekä jäisi ulkokehää kiertämään. Suomen tulee liittoutua muiden Pohjoismaiden ja muiden samankaltaisten maiden, kuten Viron, Latvian ja Hollannin kanssa. Edunvalvonnallisesti olemme paljon vahvempia, jos liittoudumme yhteen – oli kyse sitten turvallisuudesta tai vaikkapa sosiaalipolitiikasta. Yhteen hiileen puhaltaminen ja asioihin vaikuttaminen on paljon tehokkaampaa edunvalvontaa kuin muiden esitysten vastustaminen.

Yhteistyön tärkeys on havaittu myös energia-alalla. Energiateollisuuden järjestöt perustivat syksyllä Brysseliin yhteisen toimiston, Nordic Energy Officen. Yhteiset tilat ovat alku vuorovaikutuksen lisäämiselle, mutta erityisesti tarvitaan yhteistä tavoiteasetantaa. Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden markkinaehtoisuuden turvaaminen on tärkeä ja ajankohtainen esimerkki tavoitteesta, jota meidän kannattaa ajaa yhteistuumin yhtä hyvin Pohjoismaissa kuin Baltian maissa.

Myös Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kantaverkkoyhtiöt ovat uudestaan päättäneet lisätä yhteistyötään ja perustaa Kööpenhaminaan yhteisen noin kymmenen hengen toimiston, jonne Fingridistä lähtee kaksi työntekijää. Yhteistyön taustalla ei niinkään ole edunvalvonnallinen näkökulma, vaan käytännönläheisyys sähköjärjestelmän hallinnan muuttuessa entistä vaikeammaksi uusiutuvan energian myötä.

Alueellista käyttöyhteistyötä tiivistetään nimenomaan pohjoismaisen sähköjärjestelmän käyttövarmuuden ylläpitämiseksi. Yhteinen toimisto tuo merkittävää alueellista hyötyä myös sähkömarkkinoiden toimintaan. Yhteisessä toimistossa pystytään laskemaan oikeat siirtokapasiteetit jokaiselle tunnille ja ajoittamaan rajasiirtokeskeytykset siten, että markkinoille koituu mahdollisimman vähän haittaa. Yhteisesti voidaan tarkastella myös lyhyen ajan sähkön riittävyyttä.

On hienoa, että lähimaiden välisen yhteistyön merkitys on jälleen noussut esiin niin edunvalvonnan kuin yritysten välisten toiminnan tasolla. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet muita heikompia hyödyntämään yhteistyön voimaa. Meillä on paljon annettavaa, mutta heikkoutemme on yhteistyön puute. Muutetaan tämä aidolla ja aktiivisella lähialueiden maiden kanssakäymisellä, sillä yhteinen ääni kuuluu kovemmin ja vaikuttaa enemmän myös EU:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *